Aurinko paistaa, kesä kolkutti juuri ovelle ja tämä on se hetki, jolloin minun piti olla kesäkunnossa...taas, kuten myös edelliskesänä ja sitä edellisenä ja tarkemmin laskettuna viimeiset 18 kesää.
Aloitin kerrankin ajoissa laihiksen. Tein päätöksen kesän jälkeen, kun olin koko heinäkuun kärsinyt tyrmäävästä hikoilusta ja irroitellut koko kuukauden paitaa selästäni sekä taputellut talouspaperilla kestokiiltoa kasvoiltani.

Olin lukenut netistä eri vaihtoehdoista ja karppaus tuntui hyvältä.
Luin siitä kaiken tarvittavan ja tulin tulokseen, että kaappien sisältö oli uusittava.
Jauhot ja sokerit roskiin ja  jääkaappi täyteen juustoja ja tummaa suklaata
Pähkinät ja kebabit, majoneesit ja munakkaat olivat nyt arkea. Dietti maistui ja päätin että parin viikon päästä puntariin, jolloin olisi jo tuloksia nähtävissä. Olin vihdoin löytänyt minulle sopivan tavan laihtua!

Heräsin punnitus aamuna ja hihkuin riemusta, koska tiesin muiden kokemuksia lukiessani, että tällä saa varmoja tuloksia aikaiseksi.
Aamupaino, eli askel vaakaan ja MITÄ?????? Olin lihonut 2 kiloa?!? Miten tämä voi olla mahdollista?!?
Tein juuri niin kuin ohjeissa sanottiin, aamiaiseksi munakasta, välipalaksi tummaa suklaata ja pähkinöitä, päivälliseksi kebabbia, välipalaksi toinen levy tummaa suklaata ja kulhollinen pähkinöitä ja iltapalaksi juustomunakasta ja jälkiruuaksi suklaata ja pähkinöitä.
Tunkekaa karppaukset ja ketoosit syvälle luisiin...

Niin, eli sitä kokeiltuani ajattelin palata vanhaan tuttuun pisteiden laskemiseen.
Varma keino laihtua oikein ja pysyvästi!
(2 päivää myöhemmin...)
Nyt muistin, miksi keskeytin tämän viimeksi, eli kuka nyt jaksaa laskea joka päivä jotain pisteitä, joten ihan vain vaihtelun vuoksi, ajattelin vaihtaa ja alkaa laskea kaloreita.
(3 tuntia myöhemmin...)
No se se vasta oli hankalaa! 100g sisältää 400 kcal ja mistäs mää voin tietää, paljonko on 100g sokerimuroja lautasella!

Nopeita tuloksia lupaava keittokuuri, sitä minä tarvin!
Nopea painonpudotus antaa hyvän lähtölaukauksen ja tsempin!
Päänkokoinen kaali pataan ja nyt syödään 2 viikkoa kaalikeittoa. NYT lähtee läski!
(2:n lautasen jälkeen...)
 Kuka hullu tota kaalilientä jaksaa imee päivätolkulla!

Vaihtoehdot alkaa olemaan vähissä ja vastenmielisin kaikista... liikunta, olisi jäljellä.
Joo ja tiedän! -"liiku enemmän, syö vähemmän" ja hae säkin sukset ja...

Haen sauvat vintiltä, pukeudun vanhaan tuulipukuun ja astun raittiiseen ilmaan. Venyttelen aluksi paikat auki, vedän syvään henkeä ja tästä se lähtee.
Kevät on ovella, linnut laulaa ja tervehdin naapureita iloisesti.
Miksi en ole tätä aikaisemmin tehnyt. Loistava fiilis!
Lähden viereiselle metsätielle ja sauvat tahdittavat menoa vauhdikkaasti.
Perhonen lentää edelläni ja hengitys kiihtyy ja tunnen kuinka rasva palaa!
Lenkkeilijöitä tulee vastaan ja tekisi mieli tervehtiä jokaista "hengenheimolaista".
Tuntuu hyvältä olla osa aktiivista, itsestään huolta pitävää porukkaa.

Pakko käydä ostamassa uusi ulkoilupuku ja testatut masai-kengät, jotka auttaa polttaan rasvaa tehokkaammin.
Hengitys on jo vähän raskaampaa ja paita alkaa liimautua kiinni selkääni. Lenkkarit hiukan hiertää ja nenä alkaa kutista. Omg, unohdin ottaa allergialääkkeen, sekä kortisoonisuihkeen.
Kärpänen. Vihaan kärpäsiä! No nyt se idiootti alko pörrään mun pään ympärillä. Huidon hiestä märkänä sauvoilla tätä pikku paskiaista, kuvitellen että osuisin sauvallani tähän puolen sentin adhd siivekkääseen. Nyt sillä on kaveri ja meno muuttuu helvetilliseksi. Sauvat heiluu ilmassa ja sätkin kun sähikäinen pellon laidalla.
Ei RAIVO, nyt saa luvan loppua! Sauvon naama punaisena hehkuen kotia kohti, kärpäset perässä.
Ajattelin että en voi palata samaa reittiä takaisin, koska naapurini oli pihatöissä ja näkisi minun palaavan 5 minutin jälkeen takaisin lenkiltä ja voin vain kuvitella hänen ajatuksensa, "ei ihme että on noin läski, kun tekee parin min.lenkkejä".
Juoksen viimeiset metrit kotiin raivon vallassa, kärpäsiä on nyt ainakin satoja kimpussani! Huomena haen suihkutettavaa offia ja otan sen seuraavalle lenkille. Tulkaa sitten pörrään iholle!

Aamu.
Paikat ihan romuna eilisen sauvakävelyn jäljiltä. Kaikille ei siis yksinkertaisesti sovi liikkuminen. Syksyllä on muutenkin kivempi lähteä ulkoileen, kun ei ole kärpäsiä.

Miten olis ihan elämäntapamuutos. Kerran viikossa karkkipäivä, pullat pois vallan ja salaattia joka ruualla. Vettä, vettä, vettä.
Aloitan maanantaina, eli juhlin viikonlopun vielä hyvän ruuan ja suklaan kera ja sitten alkaa elämäntapamuutos!
Maanantai ja uusi elämä. Suklaata tekee hiukan mieli mutta ei, vasta karkkipäivänä.
Tosin, voinhan itse määritellä karkkipäivän, eli sehän voi just olla maanantai!
Ostin hyvällä omallatunnolla muutaman suklaalevyn ja tuhosin ne maanantain aikana.
Pulla myös kuuluu tavallaan karkkipäivään, eli kermamunkki, suklaakahvin kera.
Ruuaksi pastaa ja kermakastiketta ja tietenkin salaattia!
Tiistaina tuli kaverit kylään, joten poikkeus tapauksessa pulla ja karkit on sallittuja. Olisi tavallaan noloa olla syömättä, kun vieraat syö.
Keskiviikkona ajattelin että aloitan ensi maanantaina uudestaan, kun eilinen meni vähän överiksi.
Sitä maanantaita ei sit koskaan tullutkaan ja nyt tuijotan pöydälle levitettyjä tukihousujani, jotka juuri tipahtivat postiluukustani.

Kuinka säälittävä hetki. Tuplasäälittävän tästä hetkestä tekee se, että ajauduin muistelemaan sitä hetkeä, kun tuijotin zombimaisena ostoskanavaa, niin, ostoskanavaa kaukosäädin toisessa ja nugaapatukka toisessa kädessä.
Suklaiset suupieleni levisivät hymyyn, kun ostoskanava tarjosi ongelmaani täydellisen ratkaisun!
Slim-Line Super Max Shaper, - tukihousut jotka tekevät ihmeitä kehollesi!
Uskomatonta, miten nämä saumattomat ihmeet muokkaavat noiden naisten vartaloita!
Tuijotan ahmien sekä mainosta, että suklaapatukkaani.
Minulla on uusi upea mekko tuleviin kesäjuhliin ja nämä SLSMS-tukihousut (näin järkeväksi lyhentää koko nimen) tulevat pelastamaan päiväni!
Tulen näyttämään upealta!

Siinä ne nyt ovat. Kuvottavat, puuterinväriset slsms-tukitrikoot.
Nämä ovat nyt ne läskien puristajat, jotka minun on aikomus vetää päälleni ensiviikolla, jotta ostamani mekko laskeutuisi, sen sijaan että se paljastaisi vyötärön seudulla olevan aallokon, tai lähinnä hurrikaanin.

Housut ovat pienemmät kuin toinen reiteni?!? Millä ihmeellä meinaan kuroa XS housut, ...hiukan isompaan vartaloon?
Katson kelloa ja nappaan housut ja syöksyn makuuhuoneeseen suorittamaan testikierroksen, ennen kuin muu väki tulee kotiin. Ovi kiinni, sälekaihtimet alas ja syvä huokaus.
Olen selälläni sängyssä ja ohimoiltani valuvat hikikarpalot kertovat että ole taistellut näiden kehoa ihmeellisesti muokkaavien sortsien kanssa jo tovin.
Olen puolessavälissä, kun harkitsen luovuttamista.
Ei, nyt ei anneta periksi!
Jatka sätkimistä ja nykimistä.
Taistelu jatkuu ja käytän kaikki voimani ratkaisevaan vetoon. Nyt olisi saatava se tärkein osa ylös, mahatuki, joka taltuttaisi korkealle kohoavan hurrikaani alleen. Kaksoisstretch, mikrokuitumateriaali, jonka takaisi hyvän joustavuuden ja hengittävyyden, ei tunnu nyt kohtaavan.
Joustavuus on vedetty äärimilleen jo reisien kohdalla ja hikikarpalot ovat tukkineet jokaisen hengittävän aukon, mitä tästä mikrokuitumateriaalista löytyi. Ainoa  hengittävä makaa sängyllä ja sekin hyvin heikkoa. Yllätän itseni notkeudellani. Taivun mitä ihmeellisempiin asentoihin.
Vain muutaman kilon tähden.
Viimeinen, epätoivoinen veto ja housut ovat lähes siinä kohtaa kroppaa, kuin kuvissakin.
Haaraosuus tosin jäi kuviteltua alemmaksi, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Ja nyt peilin eteen. Odotukset on suuret.
Otetaan kokonaiskuva ennen mekkoa. Kavoillani oleva hymy suorastaan sulaa naamaani.
MITÄ!?! Katson paketin mukana tullutta kuvaa ja omaa peilikuvaani vuorotellen.
Etsi 286 virhettä kuvista!!!
Ensinnäkin, miksi mukana tulleessa mainoskuvassa on nainen kokoa 0? Tottakai nämä tappotrikoot näyttävät hyviltä hänen päällään! Hyvä kun pysyvät ylhäällä! Mitä kurtottavaa tällä naisella on? Luut?
Hyväksyn tilanteen ja ajattelen, että jos sujautan mekkoni ylle, laitan korkokengät jalkaan ja tarkastelen tilannetta sitten. Lopullinen kokonaiskuvahan se on tärkein.
Mekko ei aivan sujahda päälleni, niin kuin olin kuvitellut. Kengät hiukan turvonneisiin jalkoihin, selkä suoraksi ja uudestaan peilin eteen. Tämä olisi lähinnä sitä, miltä tulisin näyttämään juhlissa.
Voi apua!!! Siinä se nyt on. Naama edelleen pinkkinä, hiukset hiestä liimautuneena päätämyöten, kenkien narut ja remmit uppoutuneina ihoon ja mekko paljastaen edelleen keskivartaloni ongelmakohdat.
Tuijotan kauhunsekaisesti peilikuvaani, kiitos slmssxxlss-vai mikä typerä yhdistelmä se oli ja mietin, olisiko mahdollista saada 5kg pois 5 päivässä.
Selvitin asian, ei ole.

Kuorin itseni nuolevasta mekosta ja tukahduttavista trikoista ja vedän ylisuuren t-paitani päälleni ja koska en tule kuitenkaan laihtumaan 5kg ennen juhlia,on aivan sama, vaikka ottaisin palan jäätelöä ja tipan kinuskikastiketta. Istun sohvalle jätskikulhoni kanssa ja kaivan kinuskikastikkeen alta jäätelöäni, kun mieheni tulee kotiin.
Hän antaa suukon poskelleni ja sanoo "miten kaunottaren päivä on mennyt"? Mietin hetki sitten tuijottamaani peilikuvaa ja pohdin, tartunko keittiön isoimpaan lihaveitseen ja otan niskalukon miehestäni ja painaessani sen lihaveitsen hänen kurkulleen, kysyn häneltä, miten hän voi olla noin ajattelematon?!?
Huokaisn syvään ja ajattelin kääntää negatiivisen päiväni positiiviseksi ja vastata hänelle, "olen jumpannut ja syönyt salaattia", ihan vain antaakseni hänelle harhaanjohtavan kuvan itsestäni, mutta koska tämä suloinen aviomieheni NÄKEE ja tuntee minut, on minun turha yrittää harhauttaa häntä, joten näytän ja kerron hänelle pelottavan totuuden päivästäni silläkin riskillä että mieheni pakenisi takaovesta.
Haluan kuulla mieheni rehellisen mielipiteen. Hän osaa aina kaunistella minulle totuuden.

"Haluan näyttää sinulle uuden vaatteeni, minkä ostin, hetki vain"- minä sanoin.
Aloitin saman painimisen jälleen. Riehuin itseni hikeen makuuhuoneessa, suljettujen ovien takana. Kiskon uuden mekkoni päälleni ja tungen turvonneisiin jalkoihini narukenkäni. Kampaan hiestä kuivuneet hiukseni, jotka päättivät kuitenkin painua luotisuorasti taakse ja näytin siltä, kuin seisoisin tuulitunnelissa.
Hetki vierähti taas puolituntiseksi.
Naama oli entistä pinkimpi ja nesteiden kertyminen kasvoihin ei nyt auttanut asiaa. Näytin eskimolta.
Astun mieheni eteen kaikesta huolimatta, pystymättä puhumaan pintahengityksen takia ja kaiken huipuksi, ajamattomat säärikarvat osuvat silmiini.
Oikaisen ryhtini ja kysyn hennolla äänellä, pystymättä heikolta hengitykseltäni sanomaan edes 2 sanan lauseita -"no"?

Mieheni kääntyi ja sanoi,
"ei sinun olisi tarvinnut korkokenkiä pukea, esitelläksesi minulle uuden yöpaitasi. Mitkä ihmeen housut helman alta näkyvät???. Nyt alkaa kulta urheilu-uutiset, jatketaan sen jälkeen."

No niin.
Siinä sitä seistiin, tukka takana, yöpaita päällä, pelkällä pintahengityksellä.
Puolentunnin raivoisa pukeminen, tämän kommentin takia.
Jos olisin siltä kokovartalopanssarilta kyennyt, olisin kävellyt sähkökaapille ja katkaissut päävirran, jotta mieheltäni olisi mennyt urheilu-uutiset ohi ja pakottanut se samainen lihaveitsi kädessä miestäni pukemaan tukihousut jalkaansa. Kun nämä taikoja tekevät ihmehousut olisivat katkaisseet hänen hengityksen ja vieneet liikuntakyvyn, minulla olisi ollut mahdollisuus luennoida hänelle, mitä on olla nainen ja hän olisi ollut pakotettu kuuntelemaan.

Juhlapäivä
Aurinko paistaa jälleen pilvettömältä taivaalta.
Mahtava päivä ystävien kesäjuhlia ajatellen.
Itsestään ruskettavat on laitettu ja vaikutus näkyisi muutaman tunnin kulttua.
Kynnet on lakattu ja hajuvettä suihkautettu korvan taakse.
Hiusten laittoon meni odotettua kauemmin, joten aikataulu alkaa mättämään.
Päätin että hiukset eivät koidu ongelmakseni joten latasin lakkaa sekä hiuspuuteria tyveen, föönasin, tuupeerasin, eli  vaikka tippuisin ystäväni uima-altaaseen, niin kuin viime kesänä kävi, hiukseni eivät hievahtaisikaan.
Nyt vaan pukeutuminen, johon olin varannut tupla-ajan.
Päätin tehdä kaiken rauhassa, jotta puuteroitu mattanaamani ei alkaisi kiiltämään.
En ollut varautunut sätkimiseen sängyssä hiusteni suhteen, eli tukitrikoita laittaessani, tukkani oli ottanut uuden muodon.

Olimme auttavasti myöhässä, joten päätin laittaa meikkini loppukuntoon autossa.
Virhe.
Olen 30-vuotias, enkä muka ole tähän ikään mennessä oppinut että autossa ei kannata meikata.
Nestemäiset rajaukset olivat 1,5cm leveät, koska jouduin paikkaamaan kohta kohdalta mutkissa tulleita virheitäni. Olin lisäksi meikannut hämärässä, virhe. Naamani oli mustempi kuin mahonki ja kaula vitivalkoinen.
Aurinkopuuteri kaulalle nopeasti ja voi apua! Olin levittänyt itsestäänruskettavan ilmeisesti huolimattomasti, koska näytin lasagnelta.
Aurikopuuteri kehiin. Sudin ruskeaa aurinkopuuteria vaaleampiin kohtiin ja volaa!

Tukka oli kuin kypärä, se ei liikahtanutkaan avatessani auton ikkunan kuivatellessani naamaani, joka päätti alkaa puskemaan hikeä.
Sulkiessani ikkunaa, kynteni katkesi. Vain nainen voi tietää, mitä tässä kohtaa sanotaan.
Kenkieni narut olivat pureutuneet nahkaani ja kuumuus alkoi olla sietämätöntä.
"Olis pitänyt sittenkin laittaa toi ilmastointi kuntoon, kun tuli näin kuuma kesä" -mieheni tokaisi.
Katson miestäni naama märkänä ja pystyn vain sanomaan "hei ihan tosi?".
Vihdoin perillä.
Tuulettelin hameenhelmalla itseäni, syöksyin vessaan korjaamaan meikkini ja puuteroimaan kasvoni, jotka kiilsivät kuin olisin öljynnyt ne.
Panssari ahdisti, mutta eikös naisen pidä kärsiä kauneuden tähden.

Nyt lasi viiniä ja rentoutumaan. Nyt ei anneta muhkuroiden ja makkaroiden vaivata.
Katselin ympärilläni olevia naisia ja etenkin yksi nainen kiinnitti huomioni. Epäilen vahvasti, että myös hänellä on sama salaisuus kuin minulla.
Muutaman viinilasin jälkeen, rohkastuin kysymään häneltä, onko hänelläkin Slim-Line Super Max Shaper, - tukihousut? Ei ollut ja asia selvisi viimeistään siinä, kun hän pukeutui bikineihin.
Varmasti leikelty, tai vähintäänkin rasvaimu.
Hän oli käynyt suihkurusketuksessa, eli se selitti sen tasaisuuden kun kysyin mitä merkkiä hän käyttää.
Katsotaas millainen naama paljastuu uimisen jälkeen, kun meikit valuvat pois, nimittäin siinä näkyy naisen todellinen kauneus. Meikillä saa ihmeitä aikaiseksi...
Luonnonkaunis, olishan toi pitänyt arvata.

Puolikkaan viinipullon jälkeen, päätin että ssssmlxxtappo-liivi saa lähteä. Voi mikä taivaallinen tunne. Hengitys kulki ja ilma virtasi.

Viinikin virtasi ja satuimme samaan pöytään tämän tekorusketus barbin kanssa. Etsin leikkausarpia hänestä, niitä löytämättä. Todella hyvää työtä.
Hän harjasi uimisen jälkeen pitkiä paksuja hiuksiaan, ihan vain kiinnittääkseen meidän huomion häneen, joten ajattelin katkaista sen hännän heiluttelun siihen ja kysyin, montako osiota hänellä oli lisätty hiuksia? Ei yhtään kuulemma. Perinyt äidiltään vahvat hiukset.
Hei ihan tosi, en voi kuin nauraa, uskokoon kuka haluaa.
Irtoripsiä hänellä kyllä on, se on varma. Pitkät, kaarevat kulmakarvoihin ulottuvat ripset eivät todellakaan voi olla aidot, joten kysäisin niiden hintaa. Jälleen kieltävä vastaus.
Tekopyhä.
En kestänyt olla noin teennäisen ihmisen seurassa, joten poistuin bufeepöydän ääreen ja päätin nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta aitojen ihmisten seurassa.
Olin ilmeisesti syönyt liian vähän, koska viini sujahti jalkoihin ja kaatuminen pufeepöydän päälle, sai mieheni suunnittelemaan kotiinlähtöä.

Aamulla päätin, että nyt saa riittää. Aloitan tiukan kuntoilun ja ruokavalion, johon ei alkoholi kuulu, mutta aloitan sen vasta seuraavana päivänä, koska nyt elimistön pitää antaa palautua eilisestä ja kroppa suorastaa huusi suolaista, rasvaista ruokaa.

Pizzanpala suussa yritin vastata puhelimeeni. "Johanna täällä hei. Kiva kun pääsitte tulemaan eilen ja ihan vain varmistaisin, jäikö sinulta mahdollisesti tukihousut meidän yläkerran vessaan?"

-"Ei todellakaan" ja nauran vielä makeasti päälle, antaakseni vakuuttavamman vastauksen. "Ne oli sen naisen, jolla oli se pitkä tumma tekotukka"